Pysy kiireisenä

Miltä viime päivinä on tuntunut? En ole antanut itselleni lupaa tuntea oikein mitään. Olen pitänyt itseni kiireisenä, etten joudu edes tuntemaan mitään. Suunnittelen mielelläni menoja jo etukäteen ettei vain tulisikaan sitä hetkeä, että vielä pitäisi päästää kaikki tunteet valloilleen. 

Odotan kuitenkin samaan aikaan omaan asuntoon muuttamista ja tulevaa kesää. Kesään toivottavasti mahtuu paljon hyviä hetkiä joista osaisin aidosti iloita. Ensimmäinen helpotuksen etappi on varmasti omakoti,jonne pääsen muutamaan onneksi kohta. 

Ikävä toista on kova, välillä sitä ei ole kuitenkaan ollenkaan. Hetkittäin tunnen erittäin paljon vain vihaa. Toinen on yhtäkkiä muuttunut ihan vieraaksi ihmiseksi. Kriisityöntekijä kysyi multa, että mikä on se päällimäinen mitä musta tuntuu, että menetän. Vaikka rakastan toista, niin pällimäinen ajatus kyllä oli että menetän parhaan ystäväni. 

Pitkässä suhteessa, kun se rakkaus ei aina olekaan se suurin valoillaan oleva tunne kai muutenkaan. Sen suuren rakkauden määrän huomaakin ehkä vasta sitten kun sen menettää. Mutta vaikka kuinka ei aina mitään suuria tunteita tuntisikaan se kumppanuus ja ystävyys onkin ehkä ne tärkeimmät. Nyt täytyy löytää uusi ihminen jolle soittaa jos tapahtuu jotain pahaa tai kun tapahtuu jotain hyvää. 

Välillä vieläkin tekisi mieli yrittää palata takaisin entiseen, anella ja tehdä mitä vaan. Toisinaan kuitenkin ajattelen, että ehkä parempi näin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjaton suru

Olen muuttanut omaan kotiin, tuonut kaikki tavarani sekä omasta väliaikais kodistani, että entisestä vakituisesta kodista. Päällimäisenä tunteena ainakin torstaina ja perjantaina oli vain helpotus, että se päämärätön haahuilu on ainakin ohi. Suru ja kaipaus ovat kyllä vieläkin vahvasti läsnä ei siitä päästä mihinkään. Suunnitelmia en uskalla kovin pitkälle tähtäimelle edes tehdä sillä tuntuu, että olen itsekin vielä ihan sekaisin. Välillä tulee kuitenkin hetkiä jolloin huomaan olevani ihan oikeasti onnellinen ja nauttivanikin elämästä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan se jää nähtäväksi. Nyt pitäisi vielä oppia hyväksymään se, että me ei enää todella olla missään tekemisissä. Kun on ollut jonkun kanssa yhteydessä näin pitkään joka päivä se tuntuukin melkoisen haastavalta olla olematta. Pakkaa hieman sekoittaa, että tapasin erään ihmisen josta tykkään jonkin verran. Olenkin itsestäni melkoisen ylpeä kerrottuani tälle että tällä hetkellä en pysty kyllä mihinkään suhteeseen enkä mihi
Lue lisää

Pommin jälkeen

Aloitan tämän blogin osaksi omaa ero prosessiani. Helpottamaan omaa oloa tai ainakin myöhemmin voin täältä seurata, kuin oli edes kokonainen päivä jolloin oli helpompaa.Viikko sitten oli tämän pommin ensimmäinen päivä, silloin mies ilmoitti, että haluaa erota. Tuska valtava tuska oli ensimmäinen tunne mitä pystyin tuntemaan. Kai se samalla oli jonkilainen shokkitila. Sunnuntaina ymmärsin että ei tästä päästä asia nyt todella on vaan näin ja lähdin mummolaan yöksi. Maanantai aamulla heräsin neljältä ja oli pakko aloittaa tärkeimpien tavaroiden tuominen pois entisestä kodista heti. Iltaan mennessä lähes kaikki mitä tarvitsen joka päivä oli tuotu tänne. Koko päivän tuska pysyi pois, koska olin päättänyt vain toimia. Tiistaina heräsin kuitenkin vanhasta kodista, kun olin mennyt eläimiä hoitamaan sinne. Kissa nyt ehkä olisi pärjännyt yksinkin, kun olisi antanut vain ruokaa, mutta koira tarvitsee seuraa enemmän. Aamu oli tuskan täyteinen. Heti herätessä kaikki iski taas vasten kasvo
Lue lisää

Jyrän alle

Olen aloittanut tämän tekstin miljoona kertaa ja kummittanut sen pois yhtä monta kertaa. En haluaisi ajatella ollenkaan sitä miltä tuntuu. Jos ajattelen pelkään jääväni sen tunteen alle.  Päälimmäisenä ajatuksena on ehdottomasti toive lähestyvästä muutosta. Oma koti mahdollistaa alun omalle elämälle. Vaikka se punainen lanka onkin tällä hetkellä hyvinkin hukassa. Huomaan olevani tyytymätön tällä hetkellä melkein kaikkiin elämän osa-alueisiin ja moniin olenkin alkanut jo hakemaan muutosta. Ainut asia mikä ylipäänsä pitää järjissään on ystävät.  Olen käyttänyt kaikkia mahdollisia apukeinoja mitä suruun ja tähän tilaan vaan voi saada. Olen käynyt juttelemassa ammattilaisten kanssa, nukkunut avustettuna. Syöminen ei edelleenkään ota onnistuakseen. Pelkään kaikkia niitä tunteita joita sisälläni on ja joiden ulos päästäminen ei vielä ole ollut mahdollista. Sen tunteen tullessa tuntuu kuin jäisi jyrän alle, joka vain tulee päälle, muttei pysähdy. Toivoisin ajan kuluvan nopeammin
Lue lisää