Pahin shokki ohi

Pahin shokki vaihe on ilmeisesti ohitettu. Ainakin joku vähän helpomman olemisen taso sentään saavutettu. Perjantai oli vaikein päivä ehkä hetkeen, itkin melkein aamusta asti lähes iltaan asti.  

Nappasin avioeropaperi kuoren entisen kodin pöydältä mukaani perjantaina, myydessäni muutamia tavaroita sieltä. Laitan paperit postiin siis lopulta itse, jotenkin tuli olo, että mitä ne sielä vielä kierii samoin tein postiin vaan. Nyt ne on laitettu ja puolenvuoden harkinta-aika alkaa tällä viikolla. Toinen on jo mennyt eteenpäin elämässään ja aloittelee uutta suhdetta. 
 
Tulin siihen tulokseen, etten enää edes tunne koko ihmistä. Ex- mies  ei vaikuta tällä hetkellä olevan sama ihminen jonka kanssa olin 6vuotta naimisissa. 
 
Omat tunteet sen kohtaan ovat tällä hetkellä lähes neutraalit. En jaksa enää surra koko aikaa. Kesä on edessä, omaan kotiin pääsen muuttamaan lähi viikkoina ja pakkaaminen entisellä kodilla on vielä vähän kesken. Enää en kuitenkaan ajo koiraa esim. kuljettaa sinne ollenkaan. Enkä itsekään pakkaa päivittäin sillä, niin kova kiire pakkaamisen suhteen ei tällä hetkellä ole.  

Nukkuminenkin onnistuu taas. Syöminenkin silloin tällöin ja vatsakaan ei ole enää pahemmin oireillut. Näistä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tänään suunnataan taas terapiaan selvittelemään omia ajatuksia, siellä luultavasti tulee jopa itkettyä taas, mutta sen itkun meinaan jättää sinne huoneeseen kun poistun sieltä.
 
 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjaton suru

Olen muuttanut omaan kotiin, tuonut kaikki tavarani sekä omasta väliaikais kodistani, että entisestä vakituisesta kodista. Päällimäisenä tunteena ainakin torstaina ja perjantaina oli vain helpotus, että se päämärätön haahuilu on ainakin ohi. Suru ja kaipaus ovat kyllä vieläkin vahvasti läsnä ei siitä päästä mihinkään. Suunnitelmia en uskalla kovin pitkälle tähtäimelle edes tehdä sillä tuntuu, että olen itsekin vielä ihan sekaisin. Välillä tulee kuitenkin hetkiä jolloin huomaan olevani ihan oikeasti onnellinen ja nauttivanikin elämästä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan se jää nähtäväksi. Nyt pitäisi vielä oppia hyväksymään se, että me ei enää todella olla missään tekemisissä. Kun on ollut jonkun kanssa yhteydessä näin pitkään joka päivä se tuntuukin melkoisen haastavalta olla olematta. Pakkaa hieman sekoittaa, että tapasin erään ihmisen josta tykkään jonkin verran. Olenkin itsestäni melkoisen ylpeä kerrottuani tälle että tällä hetkellä en pysty kyllä mihinkään suhteeseen enkä mihi
Lue lisää

Pommin jälkeen

Aloitan tämän blogin osaksi omaa ero prosessiani. Helpottamaan omaa oloa tai ainakin myöhemmin voin täältä seurata, kuin oli edes kokonainen päivä jolloin oli helpompaa.Viikko sitten oli tämän pommin ensimmäinen päivä, silloin mies ilmoitti, että haluaa erota. Tuska valtava tuska oli ensimmäinen tunne mitä pystyin tuntemaan. Kai se samalla oli jonkilainen shokkitila. Sunnuntaina ymmärsin että ei tästä päästä asia nyt todella on vaan näin ja lähdin mummolaan yöksi. Maanantai aamulla heräsin neljältä ja oli pakko aloittaa tärkeimpien tavaroiden tuominen pois entisestä kodista heti. Iltaan mennessä lähes kaikki mitä tarvitsen joka päivä oli tuotu tänne. Koko päivän tuska pysyi pois, koska olin päättänyt vain toimia. Tiistaina heräsin kuitenkin vanhasta kodista, kun olin mennyt eläimiä hoitamaan sinne. Kissa nyt ehkä olisi pärjännyt yksinkin, kun olisi antanut vain ruokaa, mutta koira tarvitsee seuraa enemmän. Aamu oli tuskan täyteinen. Heti herätessä kaikki iski taas vasten kasvo
Lue lisää

Jyrän alle

Olen aloittanut tämän tekstin miljoona kertaa ja kummittanut sen pois yhtä monta kertaa. En haluaisi ajatella ollenkaan sitä miltä tuntuu. Jos ajattelen pelkään jääväni sen tunteen alle.  Päälimmäisenä ajatuksena on ehdottomasti toive lähestyvästä muutosta. Oma koti mahdollistaa alun omalle elämälle. Vaikka se punainen lanka onkin tällä hetkellä hyvinkin hukassa. Huomaan olevani tyytymätön tällä hetkellä melkein kaikkiin elämän osa-alueisiin ja moniin olenkin alkanut jo hakemaan muutosta. Ainut asia mikä ylipäänsä pitää järjissään on ystävät.  Olen käyttänyt kaikkia mahdollisia apukeinoja mitä suruun ja tähän tilaan vaan voi saada. Olen käynyt juttelemassa ammattilaisten kanssa, nukkunut avustettuna. Syöminen ei edelleenkään ota onnistuakseen. Pelkään kaikkia niitä tunteita joita sisälläni on ja joiden ulos päästäminen ei vielä ole ollut mahdollista. Sen tunteen tullessa tuntuu kuin jäisi jyrän alle, joka vain tulee päälle, muttei pysähdy. Toivoisin ajan kuluvan nopeammin
Lue lisää