Jyrän alle

Olen aloittanut tämän tekstin miljoona kertaa ja kummittanut sen pois yhtä monta kertaa. En haluaisi ajatella ollenkaan sitä miltä tuntuu. Jos ajattelen pelkään jääväni sen tunteen alle. 

Päälimmäisenä ajatuksena on ehdottomasti toive lähestyvästä muutosta. Oma koti mahdollistaa alun omalle elämälle. Vaikka se punainen lanka onkin tällä hetkellä hyvinkin hukassa. Huomaan olevani tyytymätön tällä hetkellä melkein kaikkiin elämän osa-alueisiin ja moniin olenkin alkanut jo hakemaan muutosta. Ainut asia mikä ylipäänsä pitää järjissään on ystävät. 

Olen käyttänyt kaikkia mahdollisia apukeinoja mitä suruun ja tähän tilaan vaan voi saada. Olen käynyt juttelemassa ammattilaisten kanssa, nukkunut avustettuna. Syöminen ei edelleenkään ota onnistuakseen. Pelkään kaikkia niitä tunteita joita sisälläni on ja joiden ulos päästäminen ei vielä ole ollut mahdollista. Sen tunteen tullessa tuntuu kuin jäisi jyrän alle, joka vain tulee päälle, muttei pysähdy.

Toivoisin ajan kuluvan nopeammin ja pääseväni jaloilleni henkisen puolen suhteen ainakin. Haluaisin jostain löytää myös kytkimen millä saisi kaikki rakkauden tunteet ex:ää kohtaan samutettua heti. No niitä ei taida olla tarjolla joten tähänkin auttaa vain aika. Kun vihdoin saan tavarani pois aijon katkaista viimeisetkin siteet siihen suuntaan.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohjaton suru

Pommin jälkeen